Ooh, nyt sen teen, pikapäivitän blogini.

Mikä kumma tässä on niin hankalaa tai työlästä, aikaa kuluu ehkä kolme ja puoli minuuttia eikä tästä nyt niin kamalan paljon vaivaakaan ole. Toisaalta, tämä päivittämättömyys lienee trendikästä näinä päivinä, sillä kolme neljästä aktiivisesti seuraamastani blogeilijasta (katso lista oikealla) sortuu siihen. Yksi heistä jopa ilmoitti lopettavansa blogeilun toistaiseksi täysin (kiitos Katariina kuluneista kirjoituksista, ne ovat tuoneet iloa moneen datailutuokioon). Aikansa kutakin. Marialle tahdon antaa erikoismaininnan säännöllisestä kirjoittelusta.

Mitä kuuluu? No kiitos kysymästä, ihan kivaa kuuluu.  Yritän opiskella ja työskennellä jotta  sekä henkiset että fyysiset tarpeeni tulisivat  täytetyiksi. Kumpaakaan en tällä hetkellä harrasta liiaksi, ja hyvä niin. Pienehköissä annoksissa kumpikin on hetkittäin jopa mukavaa. Hah.

Mä ehkä haluaisin muuttaa. Pidän kyllä tästä nykyisestä asunnosta todella paljon, mutta kahdelle tämä on ehkä hieman nafti (joo, tiedetään, ennen vanhaan koko 7-henkinen perhe asui yhdessä huoneessa ja hyvin mahtuivat). Säilytystilaa kaikelle maalliselle mammonalle olisi kiva saada lisää ja sitten tahtoisin oikean keittiön. Sellaisen missä olisi monta kaappia. Niin ja oikean eteisen, johon mahtuisi oikea vaatekaappi ja joka pitäisi kivet ja kengistä kulkeutuvan kuran oikeasti siellä eteisessä. Muutoin asunto voisi olla aika samanlainen kuin nykyinen. Voisikohan tätä laajentaa?

Musta tulee kummitäti alkukesästä. Jee! Tämä taisi nyt olla ensimmäinen virallinen ilmoitus Vauva Martikainen-Niemestä. Mahtavaa. Kumpparitäti odottaa Tiitiäistä innolla ja hyvin malttamattomana. Oi voi, aika mieletöntä. Tervetuloa vaavi, sinua odotellaan jo <3

Taisin alussa hieman valehdella, kului tähän kirjoitteluun enemmän kuin kolme ja puoli minuuttia.