Ostin läppärin. Eikö jokaisella itseään kunnioittavalla opiskelijalla pidä olla sellainen? Pöytäkoneeni oli nyt aika väistyä uutukaiseni (tai oikeastaan veljeni uutukaisen, kiitos Henri pikavipistä) tieltä. Pöytäkone on kai ihan kiva ja luotettava MUTTA se on aina paikallaan. Läppärini on kuin tanssipartneri: voin liihotella ympäri asuntoamme eli runsasta kahta huonetta kannatellen pienokaista käsivarsillani. Oi kuinka  monia mahdollisuuksia meillä onkaan!

Läppä läppänä ja läppäri läpällä. Kauan olin hankintaa pohtinut ja kerännyt rohkeutta moiseen tekoon. Tiedättehän kun isilläkin on ja veikallakin on ja poikaystävälläkin on ja parhaalla kaverillakin on, niin ja sitten naapurin Maijallakin on jo oma läppäri niin enhän mä voi olla ainoa kellä ei ole! Totta puhuen olen oikein tyytyväinen ostokseeni, sitä paitsi lupasin itselleni että nyt rupean opiskelemaan tositositosi ahkerasti.

Tämä on nyt siis ensimmäinen virallinen blogitukseni uudella kannettavalla, mahtavaa! Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä tai muuten vaan päättömiä lauseita, kestää jonkin aikaa sopeutua uuteen laitteeseen ja näppäimistöön :)

ps. Istun sohvalla, kuuntelen eduskunnan ilmastokeskustelua ja roikun netissä, tämä se vasta on hurjaa!